maanantai 29. syyskuuta 2014

Miinan ja Villen ihmeellinen ET-maailma

Sokea pakanallinen jumalatar ohjaa ET-lapsia
Kristinusko ja sen luterilainen tulkinta ovat mahdollistaneet Suomessa monen hyvän asian lisäksi myös omantunnonvapauden. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikkien tarvitse olla kristittyjä eikä jakaa myöskään kristittyjä arvoja. Koulussa tätä maailmankatsomusta palvelee elämänkatsomustiedon opetus. Tätä ainetta halutaan nyt tyyrätä kaikille Suomen lapsille, jos se vain riippuisi demareista, kommareista, vihreistä ja nykyään myös kokoomuksesta. ET-kellokkaiden mukaan koulussa pitää opettaa etiikkaa (kenen etiikkaa?) ja maailmanuskontoja, omasta kristillisestä perinteestä viis, onhan se niin ahdistavaa, harmaata, ja sitten vielä se kamala luterilainen työmoraali

Päätin selvittää itselleni, millaisilla oppikirjoilla ET-lapsia ravitaan. Kiitos erinomaisen työtoverin sain kirjat käyttööni, ja muutenkin monipuolista johdatusta ET-problematiikaan. Ainakin pienet eeteeläiset ovat Opetushallituksen kustantaman Miina ja Ville-sarjan varassa. Miksi isot kustantajat eivät kustanna näitä kirjoja, vaan kustantajana on OPH, joka pitää myös huolen mustalaiskielestä ja inarinsaamesta. Ehkäpä jo tästä voi ajatteleva lukija vetää johtopäätöksiä...

Seuraavassa sukellan teosten Miina ja Ville etiikkaa etsimässä, Miina ja Ville ja kulttuurin arvoitus ja Miina, Ville ja vintiöt maailmaan. Kirjasarjan tekijät ovat Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen. Satu Honkala on kunnostautunut Latokartanon koulun rehtorina kieltämällä Suvivirren laulamisen kevätjuhlassa. Sen sijaan laulettiin Apinaorkesteri, aarniometsän suojassa harjoitteli. Tämä on luovaa suhtautumista kansalliseen kulttuuriperintöön. Enemmistöä on kovin vaikea suvaita. En uskaltanut enempää stalkata muiden tekijöiden taustoja, koska pelkäsin löytäväni vielä lisää luurankoja.

Kirjasarjan lasten nimet kummastuttivat minua: miksi ne on otettu germaanisesta sotamytologiasta ("Tahtokypärä" ja "Suojelukypärä")? Eikö Klemens ja Sofrosynee olisi ollut parempi valinta - sopivan pakanallista, mutta kuitenkin sisällyksekästä? Ehkäpä ET-lapsen tulee suojella itseään kypärin ja miekoin kristittyjen viekkailta vehkeiltä. 


ET-maailmassa ihminen on hyvä
Sarjan ensimmäisessä osassa kuvataan oppiaineen keskeinen sisältö: millainen maailma on, mitä voimme tietää ja miten pitäisi elää, jotta olisi onnellinen. Tässä on varmaan jotain kantilaista, mutta tosin ilman Jumalaa. Pienille lapsille tarjotaan onnellista elämää, isommille puhutaan jo hyvästä elämästä, mikä on jo huomattavasti käsitteellisempi asia. Onnellinen pupu on helpompi ymmärtää kuin hyvä pupu

ET-maailmassa myös tytöt ja pojat voivat olla keskenään ystäviä, Mohammed inhoaa tappeluita, halutaan matkustaa Intiaan ja ollaan kasvissyöjiä ja allergisia. Allergialle on omistettu kokonainen kappale, joten tuntuu siltä, että tämä on eeteeläisten ominta henkistä aluetta: kuinka temppuilen ruuan kanssa, saadakseni huomioita. Tähän liittyy voimakkaasti myös perhedynaamiset tekijät, kuten myös moneen muuhun hullutukseen, joiden uhreiksi lapset joutuvat. 

ET-maailmassa ihminen on hyvä. Syyllisyyttä saatetaan tuntea, ja rikkomuksia voidaan pyytää anteeksi, mutta ihmisen virheet eivät lähde hänen konstitutiostaan vaan ympäristöstä. Kuvaava on lause: "Ymmärrät tekeväsi väärin toimiessasi vastoin omia periaatteitasi". Portit ovat auki arvorelativismille, ja kaikki moraaliset ratkaisut tehdään mun jutun pohjalta. ET-oppi ei usko ihmisen pahuuteen. Muuttamalla ympäristö paremmaksi saadaan myös parempi ihminen. Olemme siis palanneet Ranskan vallankumouksen ja esiteollisen ajan jälkimaininkeihin, mistä muutenkin koko et-touhu tuntuu ammentavan sisältönsä. Pohjalla on loputon usko ihmiseen ja hänen kaikkivoipaisuutensa. "Человек - это звучит гордо" (ihminen, kuinka ylpeältä se kuulostaa) kirjoitti Maksim Gorki näytelmässään "Pohjalla". Tämän ihmisuskon hedelmiä korjataan parhaillaan Venäjällä, Pohjois-Koreassa, Kuubassa ja Kiinassa. 

Oppikirjan tekijät kuvaavat ihmislajin kehitystä sanallakaan mainitsematta uskoa, palvontaa tai tuonpuoleista. Kalliomaalauksiakin tehtiin siksi, että "näyttäisi viihtyisämmältä". Onneksi sentään Pohjois-Intiassa "opitaan käymään temppelissä".  

Ei epäilystäkään kummalta puolelta totuus löytyy
Erilaisuus tuntuu olevan tekijöiden lempilapsi. Erilaisuutta käsitellään paljon enemmän ja monimuotoisemmin kuin vaikkapa rakkautta tai syyllisyyttä. On ympäristön luomaa erilaisuutta, vallittua erilaisuutta, tahtomatonta erilaisuutta, monenlaista erilaisuutta... Lukijalle tulee sellainen olo, että erilaisuus on jotenkin hienoa ja tavoittelemisen arvoista. 

Luettuani ensimmäisen osan tätä oppikirjaa, jossa oli tietenkin myös hyvää ja asiallista sisältöä, tuli sellainen olo, että tekijöiden maailmankuva on kovin suppea ja valikoiva. Kaikki tuntui hieman puolivillaisen kiltiltä ja teennäiseltä. Mitään oikeaa hengenravintoa tätä kirjaa lukeva lapsi ei saa. Tämä oli sellainen siveysopin kirja.


Näin ennakkoluulottomasti hommat hoituvat ET-maailmassa
Oikein on tietenkin nurin, koska vasen on oikein,
Seuraava osa oppikirjaa on Kulttuurin arvoitus. Uskontoa koskeva osa on kirjoitettu kieli keskellä suuta ja asiallisesti. Liikuttavaa on kuitenkin, että muslimi Nimcon huivinkäyttöä perustellaan uskonnolla, mutta muuten uskontoa ei sitten tarvitakaan. No paitsi tietenkin siihen, että rasismia perusteltiin uskonnon avulla. Kirja tarjoaa oppilaille myös hyviä haukkumanimiä, kuten huivisomali, neekeri ja ryssä. Siitä vaan lapset harjoittamaan suvaitsevaisuutta, kun jo oppikirjakin antaa siihen välineet!

Lapsia kehotetaan ottamaan selvää muinaissuomalaisten jumalista, mutta mitään kristilliseen perinteeseen liittyvää tehtävää ei löydy. ET-oppilailla on oma tärkeä osansa suomalaisessa kulttuurissa ja sen kehittämisessä toteavat tekijät. Tosin nämä tulevat kulttuurinrakentajat eivät saa tunnillaan mitään tietoa siitä, mikä ihan oikeasti on tätä kansakuntaa rakentanut. Kaikki kristilliseen kulttuuriin ja perinteeseen liittyvät viitteetkin puuttuvat kirjasta. ET-ihminen elää omassa mikrokosmoksessaan, missä ihminen ei kohtaa mitään transendenttistä tai numeenista, korkeintaan alla kuvatun kratin.
Enkeleitä ei ET-maailmassa ole, mutta tällaisia kratteja kylläkin
Demokratiaa, totalitarismia, utopiaa ja dystopiaa kirjoittajat käsittelevät kiihkottomasti ja ansiokkaasti. Niitä tarkastellaan historiallisesta perspektiivistä, ja myös filosofeja on otettu mukaan (mm. Hobbes). Kestävää kehitystä käsitellään myös, mutta tämän kehityksen jarrua, ihmisen perkeleellistä luontoa ei tietenkään mainita. Miksi ei käsitellä kysymystä ihmisen ahneudesta ja pahuudesta? Eikö se toisi syvyyttä opetettaviin asioihin?

Tämän sapekkaan vuodatuksen ohella tiedän, että on paljon erinomaisia elämänkatsomustiedon opettajia, jotka käsittelevät monipuolisesti opetettavia sisältöjä, mutta miksi ihmeessä oppikirjat ovat näin köyhiä ja kuivia? Kirjan tekijät ovat oikeita panttaajia ja pierunpidättäjiä. 

Sarjan viimeisessä osassa päästään ET:n ydinalueelle, onnelliseen elämään. Kirjan tekijät ovat lukeneet Nikomakhoksen etiikan ja suosittelevat mesotes-elämänasennetta ja hyveiden ohjaamaa elämää. Lisäksi käsitellään tarvehierarkioita. Kaikki klassisen etiikan muodot esitellään, paitsi ei kristillistä etiikkaa. Mesotes saa korvata agapeen. 

Teoksessa käsitellään myös tieto-opin ongelmia. Jotenkin tuntuu, että tämän viimeisen osan sisällöt ovat liian vaativia viidesluokkalaisille, mutta hyvä opettaja saanee myös nämä asiat elämään. Rimanalituksia ovat pari kreationismikertomusta. Niissä heijastuvat vanhat kaunat kirkkoa kohtaan. Tekijöiden pitäsi updeitata tietonsa siitä, mitä uskonnossa opeteaan ja mitä kirkko opettaa luomisesta. "Uskonnollinen maailmankatsomus on tieteen piirin ja vaikutuksen ulkopuolella" toteavat tekijät. Kaikki uskonnollinen toiminta on siis järjetöntä, onnetonta harhaluuloa, mitä tieteen valo ei ole vielä saavuttanut.

Miina ja Ville haluaisivat myös perustaa aatekoulun, mikä olisi ekologinen ja saisi kaiken energiansa tuulivoimasta, koulun, missä kierrätetään ja viljellään omat vihannekset biodynaamisesti... Minkähän puolueen ohjelmasta tämä juttu on lainattu? Miksi Miinan äidin ekologista minkkiturkkia ei esitellä eikä kerrota Villen isästä, joka työskentelee ydinvoimalassa?

Viimeinen osa kirjasarjaa on klassisen filosofisen etiikan yksinkertaistettu esitys väritettynä viher-vasemmistolaisella luontohyminällä. Näen sieluni silmillä ne ernuoppilaat ja kirjoneulemaisterit, jotka tästä oikeasti innostuvat. 

Tämä ravinto on todellista velliä. Missä on pihvi? Miksei tekijät ole lainanneet vaikkapa Aisoposta tai La Fontainea, vaan tekevät kökköjuttuja kreationismista? ET-lapselta leikataan siivet poikki, kun ei ole mitään suurempaa kuin ihminen tai ehkä luonto. Eikö lapsi ole myös spirituaalinen olento? Tästä ovat samaa mieltä myös PMMP-tytöt:
https://www.youtube.com/watch?v=2WZnmx9Yg0I






6 kommenttia:

  1. Monipuolista perehtyneisyyttä aihetta kohtaan henkivä, hauskalla tavalla provosoiva kirjoitus!

    Varmaan eteläisessä Suomessa on tavallista tämä ET-opetus, täällä idässä kuulutaan aika yleisesti ev.lut. seurakuntaan. Kyllä kristinusko on ollut ja on edelleen tärkeä osa eurooppalaista elämää.

    Lieneeköhän ET sitten jonkinlainen poliittinen juttu, sitä en ihan vielä uskoisi. Mutta toisaalta tiedän asiasta kovin vähän.

    VastaaPoista
  2. Henkien taisteluahan tässä käydään. Surullista tässä on myös se, maan johtavat uskontopedagogit ovat itse sahaamassa omaa oksaansa. Aineen omimmasta essenssistä halutaan luopua ja saada tilalle jotain surrogaattia. Olen muinaismuisto, eikä pitäisi kiihkoilla enää mistään.

    VastaaPoista
  3. Luin tuosta Suomen teologisen instituutin sivuilta löytyvästä blogikirjoituksesta, että Skotlannissa oli tehty joku tutkimus, jonka mukaan kirkossa käyntien väheneminen on yksi merkki kirkon jäsenmäärän laskusta. Toisia olisivat kasteitten, ehtoollisella käyntien ja avioliittoon vihkimisten määrän laskut. Mitä olen Siilinjärven tilannetta toisinaan seurannut kirkossa käydessä ja lehteä lukiessa, minusta kirkossa käy lähinnä vanhempaa porukkaa, mutta kastettuja lapsia näyttää kyllä riittävän. Ja melkein kaikilla on kolme ristimänimeä. Ehtoollisella näyttävät kirkossa käyvän melkein kaikki paitsi minä. Ehkä se on tuo avioliittojen määrä, joka on laskussa? Nykyään nuoret ihmiset asuvat vain yhdessä, eivätkä lukitse vastausta ihan vähässä häässä.

    Tämän kirjoituksesi aiheeseen jotenkin liittyen olen täällä Kuopion seudulla tavannut muistaakseni yhden ihmisen, joka kertoi lapsensa käyneen Prometheus-leirin. Kriparilaisten rippijuhlissa olen ollut parikin kertaa.

    VastaaPoista
  4. Kirkon palvelut ovat kuin parturin palvelut: kun tukka on tullut pitkäksi, niin leikataan. Toisaalta suuret kirkkopyhät tuovat ihmisiä jumalanpalveluksiin vanhaan malliin ja hyvä niin.

    En jaksa kiihtyä myöskään protulaisista, koska se on pitkälti nuoren oma valinta. Rippikoulun ehtii tehdä myöhemminkin, jos se on tarpeen.

    Se, mistä olen käärmeissäni on näkemys, jolla uskontoa yritetään yhteiskunnassa marginalisoida.Tämä tapahtuu tässä maassa tällä hetkellä äänekkään vähemmistön toimesta.

    VastaaPoista
  5. Ihailtavaa paneutumista aiheeseen! Nyt sitten seuraavaksi analyysi vastaavan luokkatason uskonnonkirjoista. Samalla tarkkasilmäisellä ja objektiiviselka otteella, totta kai?

    VastaaPoista
  6. Hyvä anonyymi! Heitit oikean haasteen, kiitos siitä. Jo nyt voin kauhulla kertoa esim. ysien ussankirjasta, joka on jo käytännössä etiikan oppikirja pienin kristillisn maustein. Mikä siinä Jeesuksessa niin ihmisiä loukkaa? Niin, no olihan se Jeesuksen elämä yksi suuri loukkaus monelle juutalaiselle...

    VastaaPoista